Vuosien mittaan on moni lankakerä pyörinyt käsissäni. Ihan ensimmäinen virkkaustyö on vieläkin tallessa, patalappu oli tavoitteena, joskin siitä tuli kissanpesä :)
Heti alusta saakka minulla oli vaikeuksia ottaa ohjeita vastaan taitavalta äidiltäni. Sisäinen vastarannankiiski (isäni nimitys, hmph) ei hyväksynyt esim. oikeaa tapaa pitää virkkuukoukkua, ja se on edelleenkin väärin kourassa ;)
Pääasia on kuitenkin se, että opin tekemään käsitöitä ja arvostamaan itsetehtyä.
Nykyisin uskon, että käsityöt pitävät minut jokseenkin järjissäni insinöörimäisen työn vastapainoksi.
I still have my first croheted item! It was supposed to be a potholder, but it turned out to be a cat's nest :)
When i got my first Barbie at early 70's, I had to learn how to sew. So grateful to my mother!
Don't remember how and when I started knitting, but there's a photo when I'm 16 wearing a pink sweater I made.
Tekstit
2 kommenttia:
Kiva muisto. Multa löytyy ihan samanlainen kissa.
Laita kuva siitä ihanasta vaaleenpunasesta paidastakin! <3 ....ja kummallinen (ainoa oikea!) virkkuunkoukun ote on siirtynyt seuraavallekin sukupolvelle, älä unohda sitä :D
Lähetä kommentti